Lonkka- ja selkäkipu liittyvät usein toisiinsa



Vieläpä melkoisen kirjaimellisesti, sillä niin kutsuttu torakolumbaalinen faskia on sidekudosta joka toimii linkkinä raajojen ja vartalon välissä.

Selän leveä peitinkalvo, tai torakumbaalinen faskia tarkoittaa selän takaosassa olevaa vahvaa sidekudoksista rakennetta, joka yhdistää lihaksia toisiinsa muodostaen jatkumoita, jotka toimivat yhteistyössä liikkeissä ja asennoissa.

Seuraavaksi knoppitietoa lihaskalvoista

Tämä kalvo sijaitsee rintakehän alaosan ja lanneselän alueella yhdistäen risti- ja suoliluun rakenteita lanne- ja rintakehän nikamiin sekä kylkiluihin. Sidekudoksisia yhteyksiä on tällä alueella muitakin. Nikamat kiinnittyvät toisiinsa välilevyillä sekä ligamenteilla. Ligamenttejä on kahdenlaisia. Osa on lyhyitä, jotka kulkevat selkeästi rakenteesta toiseen. Osa ligamenteista muodostaa suurempia kokonaisuuksia, jotka kulkevat kaikkien nikamien yli.

Pakaralihaksista varsinkin iso pakaralihas kiinnittyy suoli- ja ristiluuhun, mutta lihaksen pinnallisia säikeitä kulkee runsaasti luisten rakenteiden yli selän leveään peitinkalvoon , jossa ne muodostavat selkeän risteävän verkoston antaen kiinnityspinnan leveälle selkälihakselle. Tämä ison pakaralihasten ja leveän selkälihasten yhteys muodostaa selän leveän peitinkalvon pinnallisimman kerroksen. Edellä mainittua yhteyttä tarvitaan ristikkäisessä voimansiirrossa alaraajojen ja vartalon välillä esimerkiksi kävelyssä. Eteenpäin suuntautuvan vastavuoroisen liikkeen lisäksi selän leveä peitinkalvo on samalla tärkeä anatominen linkki ristisuoliluunivelen (SI-nivel) stabiloinnissa. Tätä ristikkäistä järjestelmää kutsutaan myös voimalukitusristiksi.

Risteävän sidekudosjärjestelmän alla on torakolumbaalisen faskian syvempi kerros, joka ympäröi selän pitkää ojentajalihasta. Rakenteeltaan tämä kerros muodostaa pitkittäisen jatkumon, vaikka senkin sidekudossäikeet kulkevat osittain selkärangan yli.


Ristiluun päällä olevat ristisuoliluun nivelsiteet kiinnittyvät osittain alaspäin kulkevaan paksuun nivelsiteeseen ja osin ylöspäin lähtevään selän ojentajalihakseen ja sen eri osiin. Näin kehoon muodostuu pitkittäinen anatominen jatkumo.

Kylkeen, lantion ja kylkiluiden väliin muodostuu sidekudoslinkki, johon kehon etupuolelta tulevat vatsalihakset kiinnittyvät. Tämä linkki muodostaa edelleen yhteyden nikamien poikkihaarakkeisiin sekä selän ojentajalihasta ympäröimällä myös okahaarakkeisiin ja edelleen tselänlveneän peitinkalvon pinnallisempaan kerrokseen. Tämä poikittainen rakenne yhdistää vatsalihakset jatkumoksi selän ja lantion lihasten kanssa.

Selän leveässä peitinkalvossa on runsaasti hermopäätteitä, jotka reagoivat kudosten mekaanisiin muutoksiin, kuten venytykseen ja paineeseen. Uusimmissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että tämä rakenne on alaselän eniten kipua aistiva alue. Terveet henkilöt saavat pitkät selkälihakset, eli selän ojentajalihakset rentoutumaan eteenpäintaivutuksen aikana, kun taas alaselkäkivuista kärsivillä henkilöillä tätä ei näytä tapahtuvan, vaan selän ojentajalihas pyrkii toimimaan yliaktiivisesti. Tämä luonnollisesti altistaa kireyksille, kivuille ja toimintahäiriöille.


Selän leveä peitinkalvo on toiminnallisesti tärkeä sidekudosrakenne, joka yhdistää lantion ja rintakehän lihakset toisiinsa


Sen hyvä toimintakyky edellyttää riittävää liikkuvuutta ja elastisuutta sekä voimaa, jotka yhdessä mahdollistavat hallitun ja kivuttoman liikkeen koko selän ja lantion liikeradoille.

Selän leveää peitinkalvoa tulee siten harjoittaa monipuolisesti sen rakenteen ja toiminnan mukaisesti niin vartalon koukistussuuntaan kuin raajojen vastavuoroiseen yhteistyöskentelyyn.

Nuorilla ja terveillä ihmisillä faskian kollageeni on muodostunut aaltomaisista säikeistä, jotka ovat järjestäytyneet ristikkomaiseen muodostelmaan. Näiden kollageenin rakenteellisten ominaisuuksien ansiosta faskia kykenee mukautumaan venytykseen, jonka jälkeen se palautuu elastisen jousen tavoin takaisin alkuperäiseen pituuteensa. Ikääntymisen tai liikkumattomuuden vuoksi säikeet voivat menettää aaltomaista muotoaan ja ristikkomainen muodostelma muuttuu epäsäännölliseksi kollageenisäikeiden sotkuksi. Tämä johtaa liikkeen elastisuuden ja kimmoisuuden katoamiseen ja säikeet voivat jopa tarttua kiinni toisiinsa. Tutkimukset ovat osoittaneet oikeanlaisen sidekudoksen harjoittamisen ylläpitävän kollageeniverkoston edellä mainittuja rakenteita parantaen kudoksen elastisia ominaisuuksia.

Faskian uusiutumisnopeus on kuitenkin noin kaksi tai kolme kertaa hitaampaa verrattuna lihaksiin.  Vuodessa sidekudoksen kollageenisäikeistä uusiutuu noin puolet ja harjoittelun tulokset näkyvätkin usein vasta 6-24 kuukauden jälkeen. Saavutetut muutokset kuitenkin säilyvät sidekudoksessa pidempään, vaikka harjoittelu katkeaisi hetkeksi. Tulokset myös paranevat siten että ns. kehnoin taso on aina korkeampi ja optimaalisen harjoittelun tuloksena koko kehoa ympäröivä faskiaverkosto on vahva, kimmoisa ja elastinen. Nämä ominaisuudet ennaltaehkäisevät tehokkaasti siihen kohdistuvia vaurioita, tukevat rakenteita sekä samalla sallivat hyvän liikkuvuuden.

Faskiaa harjoitettaessa tavoitteena on liikkeiden kimmoisuus ja joustavuus. Terävissä suunnanmuutoksissa ja kovissa liikkeissä, kuten hypystä kantapäille laskeutuessa ei kyetä käyttämään sidekudoksen elastisuutta, mikä johtaa helposti vammoihin. Pehmeiltä ja sulavilta näyttävät ja tuntuvat liikkeet eivät vain käytä faskian rekyyliä hyödykseen, vaan myös samalla kehittävät sitä.  Harjoittelun aiheuttama ääni antaakin usein hyvin palautetta rekyylin käytön onnistumisesta liikkeessä.

Kohtuullisen helppoa on huomata tämä vaikkapa juoksumatolla juostessa-kun juoksu on pehmeää ja tehokasta, askel pitkä, ääntä ei juurikaan kuulu, kun taas lyhyellä, terävällä askelella matto tömisee tai jalat jopa läpsyvät mattoa vasten.

Faskioiden harjoittamisen voi helposti lisätä arkipäiviin keskittymällä esimerkiksi portaita kävellessä aiheuttamaan mahdollisimman vähän ääntä. Mitä vähemmän ääntä, sitä pehmeämpi ja joustavampi liike ja sitä enemmän käytetään faskiaa liikkeen tuottamiseen.

Tätä voi kutsua vaikkapa tekniikaksi, ja tämä pätee oikeastaan kaikkeen liikkumiseen, josta kuka tahansa asiaa tuntematon voi omin silmin todeta, että liikettä harjoitteva henkilö on siinä hyvä. Kuten kuulin joskus sivukorvalla erään uimavalmentajan huutavan valmennettavilleen: "Jokainen roiskunut pisara on hukkaan heitettyä voimaa!"

Thorakolumbaalisen faskian eli lanneselän kalvon oletetaan olevan suuressa roolissa energiatehokkaassa ja joustavassa kävelyssä. Ison pakaralihaksen, jonka aiemmin oletettiin kiinnittyvän suoliluun harjuun, on todettu sen lisäksi yhdistyvän suurella osalla säikeistään suoraan lanneselän kalvoon. Myös säikeiden kulkusuunta näyttää jatkuvan näiden rakenteiden välillä samana, minkä vuoksi voidaan olettaa lanneselän kalvon toimivan jänteenä isolle pakaralihakselle. Toisesta päästään kalvorakenne kiinnittyy leveään selkälihakseen yhdistäen näin vastakkaiset ylä- ja alaraajat toisiinsa.

Itse kärsin muunmuassa tästä syystä pääkaupungin talviolosuhteista-kun kävely on liukkauden tähden lyhyttä töpöttelyä, lantioni ja alaselkäni kipeytyvät hyvin nopeasti mokomasta taapertamisesta.

Tämä menee tietysti nopeasti vaikeaksi ja monimutkaiseksi ja tällaista ajattelua on hankala yhdistää omaan kehoonsa.


Kehon symmetrinen käyttö on hyvin tärkeää

Moni on kuitenkin huomannut esimerkiksi pienen nilkkavamman, jota joutuu ontumaan, vaikutuksen muualla kuin kipeässä nilkassa-selkä menee helposti jumiin. Jo lyhyt askel, puhumattakaan epäsymmetrisestä nilkkaamisesta, rajoittaa pakaralihasten liikettä ja vähentää niiden tuottaman voiman käyttöä liikkeessä. Isot pakaralihakset ovat mm. lonkkaa ojentavat lihakset, ja ellei niitä jännitetä, kuten pitkää askelta kävellessä tapahtuu, vastakkaiset lihakset, eli lonkkaa koukistavat lihakset kiristyvät venytyksen puutteessa.

Kehonhuollossa keskitytään usein venyttelyyn. On kuitenkin huomattava, että tällöin vaikutus on yleensä hetkellinen, varsinkin jos henkilö venyttelee vain silloin, kun tuntee jossain kohtaa kehoaan merkittävää kireyttä, joka haittaa liikettä.

Suurin osa kireyksistä johtuu kehon epätasapainoisesta käytöstä 

Kun jokin lihas jännittyy, sen vastavoimaa ja -liikettä tuottava lihas venyy. Lihassolu ei osaa mitään muuta kuin jännittyä-mikäli siihen ei kohdisteta venyttävää vastavoimaa, se ei koskaan veny tai rentoudu. Samoin, aina venytyksessä oleva lihas ei voi jännittyä. Tämä tarkoittaa samaa kuin vanha termi, lihastasapaino. Kuitenkin on hyvä ymmärtää, että kipeä ja kireä kehon osanen ei välttämättä ole lihaksiltaan jännittynyt, vaan voimaton ja heikko, ja kireys voi johtua liian tiukalle venyneistä lihaskalvoista, joissa on huono aineenvaihdunta joka taas tarkoittaa yleensä sitä, että niiden alueelle on kertynyt kuona-aineita puuttellisen verenkierron vuoksi.

Esimerkiksi jos käsivartta koukistetaan, käsivartta koukistavat lihakset jännittyvät. Ellei kyynärniveltä ojenneta jollakin voimalla, oli se sitten painovoima, ulkopuolinen voima, tai kyynärvartta ojentavien lihasten jännittäminen, käsi pysyy koukussa ikuiset ajat. Samoin jos vaikkapa selkäranka on ristiselän korkeudelta aina notkolla, se tarkoittaa, että suora vatsalihas on venytyksessä, alaselkä jännityksessä, isojen pakaralihasten yläosa käyttämätön ja lonkan koukistajat jännityksessä, sillä lantio kippaantuu tässä asennossa taakse.

Vuosien aikana kertynyttä jännitystä on vaikea huomata, mutta sen voimaa ei tule väheksyä

Tämän voi kuka tahansa todeta milloin tahansa, vaikkapa näin: 

 Ojenna oikea kätesi hartialinjan korkeudella suoraan eteen ja käännä kämmen ylöspäin, työntäen samalla sormia eteenpäin. Pidä tämä asento samana viikon ajan, riippumatta siitä, mitä muuta teet. 

Viikkoa ei tarvita sen toteamiseen, että asento muuttuu hyvin nopeasti kivulloiseksi, sietämättömäksi, niska menee jumiin, lapa menee jumiin, sormissa ei kierrä veri ja niin edelleen. Huomauttaisin tässä kohtaa etten ota vastuuta siitä jos joku todella päättää kokeilla kyseistä staattista pitoa viikon ajan. Sen sijaan jokainen on loppupelissä vastuussa siitä, miten kehoaan kohtelee.

Mikään lääke ei auta asentoon eikä muuta painovoiman vaikutusta ihmisen kehoon. Tottakai kipu saa ihmisen varomaan liikettä, jossa kipua tuntuu, usein varmuuden vuoksi kaikkea muutakin liikettä. Ihmisen keho vaan ikävä kyllä on yhä niin uskomattoman sopeutuvainen ja nopeasti oppiva, että se oppii pienentämään kaikkia käyttämättömiä liikeratoja hyvin lyhyessä ajassa.

Kivun hoidoksi ehdotetaan yleensä tulehduskipulääkettä ja lepoa. Tulehduskipulääkkeen, kuten ibuprofeiinin, vaikutus perustuukin suurelta osalta siihen että se estää tietyn entsyymin muodostumista ja hillitsee täten tulehdusreaktiota, eli tehoaa yleensä melkoisen hyvin kun kyse on tällaisesta tulehdusperäisestä kivusta-toki myös näillä lääkkeillä tiedetään olevan sivuvaikutuksia, joista jotkut kärsivät enemmän kuin toiset.

Jos kivun hoidoksi haetaan liikettä, on toki oltava alkuun varovainen, koeteltava, lyhyitä aikoja, liikeratojen rajoja ja lähdettävä laajentamaan niitä hiljalleen. Jos ristiselkä ei ole pyöristynyt eikä lonkka liikkunut sivusuuntaan vuosiin, ei repimällä päästä yleensä tyrää tai jännevammaa kummempiin tuloksiin.


Tämä pätee kaikkiin lajeihin ja yleensä liikkeeseen. Jos jotain ei ole tehnyt aikoihin tai koskaan, on absurdia ajatella, että osaa sen välittömästi täydellisesti ja hallitusti. 


Oli valittu liikunnan muoto mikä hyvänsä, sen vaatimia ominaisuuksia kannattaa rakentaa hissuksiin, varsinkin aikuisiällä. Jos puhutaan urheilusta, jotkut henkilöt ovat genetiikaltaan sopivampia toisiin lajeihin kuin toiset, ajatellaanpa vaikka 100 metrin juoksua verrattuna koripalloon. Aikuiset ihmiset kokeilevat mielellään trendilajeja, kaveripiirin tai oman mielenkiinnon ohjaamana, eivätkä välttämättä omaa valmiiksi sopivia ominaisuuksia juuri tähän lajiin, ja loukkaantumisia yhtäkkisessä, suuressa ja tai nopeassa liikkeessä voi tapahtua, ja tällöin joudutaan taas lähtemään seuraavalla kerralla nollasta. 


Muutaman kuukauden tai vuoden lyhyttä askelta, syystä tai toisesta, kävellyt henkilö ei kertakaikkiaan heti niin päätettyään kykene siihen. Lonkan, kuten toisen pallonivelen eli olkanivelen liikerata pienenee ällistyttävän nopeasti, ellei sitä käytetä laajoihin liikkeisiin.  Onkin todettu, että lonkkanivelen puutteellinen ulkokierto on suurin syy, miksi Suomessa vanhukset kuolevat sairaalaan-kun he liukastuvat tai horjahtavat, jalka pitäisi pystyä astumaan tasapainon säilyttämiseksi erittäin nopeasti takaviistoon. Kun tämä liike, eli lonkan ulkokierto, ei kertakaikkiaan onnistu, he kaatuvat lonkkansa päälle, lonkka murtuu ja se on sitten menoa.


Vain ne ominaisuudet, joita harjoitetaan säännöllisesti, kehittyvät.  Jos olet huomannut, että jokin aivan normaali liike, kuten vaikkapa käsien vieminen lattiaan pään yli selinmakuulla ei onnistu, mieti, minkä vuoksi, ja jos sinulla on minkäänlainen mahdollisuus vaikuttaa asiaan, vaikuta siihen. 







Lähteitä

Mika Pihlman ja Tuulia Luomala-Fascia, 2016

Willard, 2012. The thoracolumbar fascia: anatomy, function and clinical considerations
Benjamin, 2009. The fascia of the limbs and back-a review.
Schleip, 2012. What is `fascia'? A review of different nomenclatures
Pool-Goudzwaard, 2003. Biomechanics of the Sacroiliac Joints and the Pelvic Floor
Vleeming, 1995. The posterior layer of the thoracolumbar fascia
Bogduk, 1984. The applied anatomy of the thoracolumbar fascia.
Langevin, 2011. Reduced thoracolumbar fascia shear strain in human chronic low back
Schilder, 2014. Sensory findings after stimulation of the thoracolumbar fascia with hypertonic saline suggest its contribution to low back pain
Schuenke, 2012. A description of the lumbar interfascial triangle and its relation with the lateral raphe: anatomical constituents of load transfer through the lateral margin of the thoracolumbar fascia
Barker, 2013. Anatomy and biomechanics of gluteus maximus and the thoracolumbar fascia at the sacroiliac joint
Wingerden, 2004. Stabilization of the sacroiliac joint in vivo: verification of muscular contribution to force closure of the pelvis
Shirado, 1995. Flexion-relaxation phenomenon in the back muscles. A comparative study between healthy subjects and patients with chronic low back pain.
Colloca, 2005. The biomechanical and clinical significance of the lumbar erector spinae flexion-relaxation phenomenon: a review of literature
Macintosh, 1987. The biomechanics of the thoracolumbar fascia
Stecco, 2014. Functional Atlas of the Human Fascial System