ELINAN TARINA

Elina Hovinen kävi valmennuksessani noin vuoden ajan ja saimme valmennuksen päätökseen viime vuoden lopulla-tässä hänen yhteenvetonsa kokemuksistaan valmennuksessani.

Lähes puolitoista vuotta sitten heräsin siihen ettei keskivartaloni toimi kuten pitäisi. Olin edellisen vuoden harjoitellut painonnostoa koko ajan vain suuremmilla painoilla ja tehnyt kaiken tämän puutteellisella keskivartalon hallinnalla. Ongelmia rupesi syntymään. Ongelmat konkretisoituivat, kun kehitys nostelussa pysähtyi. Lisäksi loikka- ja vetotreeneissä rupesi ilmaantumaan kiusallista lirahtelua.

Moni on varmasti joskus kuullut, että urheilussa keskivartalon hallinta on kaiken a ja o. Se todella on niin! Oikeasti mitään urheilua ei voi tehdä kunnolla, ellei keskivartalo ole hanskassa. Itsehän opin tämänkin tietysti samalla hyväksi todetulla metodilla, eli kantapään kautta.

Painonnostoa harjoitellessa yritimme koko ajan (miehen kanssa treenatessa) parantaa tekniikkaa ja harjoitusten edetessä huomasimme, että ongelman ydin on keskivartaloni. Syväkyykyssä alaselkä teki ihmeellisen ylimääräisen kiepautuksen ja asento kippasi eteen. Rinnallevedoissa ja tempauksissa yritin kompensoida keskivartalon puuttuvaa hallintaa ja voimaa vahvoilla käsillä ja jaloilla. Maastavedoissa ilmaantui ensimmäiset välilevyoireet, tämän sentään ymmärsin jättää heti ensimmäisten oireiden jälkeen pois. Tiettyyn pisteeseen asti vahvuuksilla kompensoiminen onnistui, mutta jossakin vaiheessa ei vaan enää voinut lisätä painoja. Päätimme ottaa painot melkein kokonaan pois ja aloittaa alusta. Tällä tavoin ongelma paikantui keskivartaloon.

Keskivartalon ongelmien tiedostaminen tietyllä tapaa auttoi asiaan tarttumista, mutta en itsekseni löytänyt konkreettisia tapoja muuttaa asiaa. Aluksi luulin ongelman olevan pahempi kuin se sitten lopulta ehkä olikaan. En ensin ymmärtänyt vatsalihasten, lantion hallinnan ja lantionpohjan yhteyttä. Aloitin noin vuosi sitten yhteistyön Hyvinvointistudio Lupauksen kanssa. Menin ensimmäisiin tapaamisiin vähän epäileväisin mielin, mutta kuitenkin motivoituneena. Halusin saada ongelman korjattua ja päästä kiusallisista vaivoista eroon. Epäileväisyys johtui siitä, että luulin treenien olevan pimpin supistelua ja rentoutusta vierekkäisillä jumppamatoilla. Tällaiset treenit pari kertaa viikossa eivät varsinaisesti kuulostaneet kauhean mielekkäältä. 😀 Onneksi odotukseni osoittautuivat täysin vääriksi.

Treenit aloitettiin haastattelulla ja sillä, että Sara havainnoi minulle vatsalihasten toimintaa ja merkitystä kokonaisuuden kannalta. Minulle tehtiin myös kuntotesti. Kunto minulla oli jo tuossa vaiheessa hyvä, mutta kehon hallinnassa oli (ja on edelleen) paljon parannettavaa. Treenit aloitettiin ihan nollatasolta, sillä vatsalihasten hallinta, tuntemus ja voima oli aivan surkealla tasolla. Eikö ole hullua, että juuri minä olen patsastellut vatsalihakset näyttävästi esillä ja niissä pullottavissa lihaksissa ei ole ollut yhtään voimaa tai hallintaa? En ole ollut koskaan saanut yhtään puhdasta istumaannousua ennen Lupaukselle menoa! Vieläkin suorien vatsalihasten tekeminen on mulle haastavaa, vaikka erkaantuuma on mennyt jo aikaa sitten kiinni. Voimaa ja hallintaa olen kuitenkin saanut ihan älyttömästi lisää tämän vuoden aikana.

Saran kanssa treenasimme alussa tietysti hyvin paljon keskivartaloa ja opettelin uudenlaisen tavan tehdä vatsalihasliikkeitä ja kannatella itseäni. Vähitellen treenit monipuolistuivat ja joka kerta tuntui, että oivalsin jotakin uutta. Meni aika pitkä aika ennen kuin sisäistin uudenlaisen tavan kannatella itseäni ja hallita vartaloani kaikissa treeneissä ja myös treenien ulkopuolella. Tämän opetteluun minulla meni oikeastaan tämä kokonainen vuosi. Nyt voin sanoa sisäistäneeni opit ja osaan nyt hyödyntää oppeja muissakin lajeissa.

Minulla suurimmat haasteet olivat nimenomaan lantion alueella. En aluksi osannut lainkaan aktivoida syviä vatsalihaksia, koska olin tähän asti riuhtonut menemään pinnallisten lihasten voimin ja siitä ongelmat olivatkin johtuneet. Myös ryhtini oli huono. Seisoin aina jommallakummalla jalalla lantio ojossa tai selkä notkolla. Minulla on selässä luonnollinen notko ja nikamasiirtymä, joka lisää notkoa, mutta en osannut oikaista notkoa pienemmäksi, koska siihen olisi tarvinnut tukea vatsan puolelta ja sitä kuuluisaa hallintaa.

Keskeisintä koko tässä oppiprosessissa oli siis se, että opin tiedostamaan keskivartalon ja tekemään vatsalihasliikkeet siten, että opin aktiovimaan samalla lantionpohjan. En ole siis joutunut tekemään ainuttakaan erillistä lantionpohjan supistuksia, vaan lantionpohjan aktivointi on tullut tässä ohessa. Nykyään tiedostan joka ainoassa kyykyssä, vatsalihasliikkeessä, pystypunnerruksessa ja kaikessa tekemisessä keskivartalon ja lantionpohjan. Jos aina kyykkää raskailla painoilla lantionpohja löpsönä, niin onko ihmekään, jos pissa lirahtelee housuun? Lantionpohjan hallinta kyykyssä tosin vaatii myös sen oikeanlaisen tekniikan, jota on myös tässä hiottu. Ennen mulla oli selkä liian notkolla ja painopiste liian edessä, tuolla tavoin lantionpohjan hallinta ei ole edes mahdollista tai on ainakin tosi haastavaa.

Parantunut kehontuntemus on auttanut kyllä ihan kaikenlaisessa treenaamisessa. Se on helpottanut myös uintitekniikan ja uusien joogaliikkeiden opettelua. Näistä opeista oli mulle valtavasti hyötyä muun muassa välilevynpullistumasta toipumisessa! Osasin pahimman kivun aikaan kannatella selkää niin, että kipu ei tuntunut niin pahalta.

Parasta tässä kaikessa on se, että ne ongelmat joiden vuoksi hakeuduin Saran oppeihin ovat poistuneet täysin! Kävin lasten kanssa jokin aika sitten Taitoliikuntakeskuksessa pomppimassa trampoliineilla eikä tullut lirun lirua! Painonnoston pariin en ole vieläkään päässyt takaisin kropan muun hajoilun vuoksi, mutta kuten yhteistyön alussa toivoin, että tämä satsaus kannattaa loppuelämäksi (sain treenit puoleen hintaan) ja nyt olen vakuuttunut, että näin on.

Kiitos Sara tietysti avusta ja opeista, mutta iso kiitos myös hyvistä keskusteluista, nauruista ja terapoinnista! Oot ihan huikea tyyppi! On ollut ihana tutustua suhun. ❤️

Lisää aiheesta ja muustakin voit lukea Elinan Endorfiinikoukussa -blogista!