Migreeni voi johtua selän kireydestä

Niska- hartiaseudun ongelmat  voivat juontaa juurensa jalkoihin



Nykyään puhutaan melko paljon eri yhteyksissä niin kutsutuista lihaskalvoista, tai fascioista, ja riippuen asiayhteydestä kuten myös itseasiassa kielestä, jota käytetään tai josta esimerkiksi tekstiä käännetään, sanojen ja käsitteiden merkitys saattaa jonkin verran muuttua.

Yleisin käsitys lienee, että fasciat ovat jonkinlainen kelmu, joka sijaitsee kehon ympärillä, lihasten päällä. Tällainen ajatusmalli onkin osittain oikea, sillä osa tietynlaisista lihaskalvoista kattaa kokonaisia lihaksia, mutta vielä selkeämmin yhdistää niitä toisiinsa ja ihmisen rankaan muodostaen linkkejä, jotka mahdollistavat liikkumisen tai asentojen ylläpidon. Fascian merkitystä on viime vuosikymmenten aikana väheksytty länsimaisessa lääketieteessä ja se on nähty ikään kuin passiivisena lihaksia ympäröivänä verkkona, johtuen mahdollisesti siitä kuinka anatomiaa yleensä määritellään-kuollutta ruumista tutkimalla. 

Fascioiden tehtävät kehossa 

Fascioita on kuitenkin viime vuosien aikana alettu kuitenkin ymmärtämään uudella tavalla teknologian ja kuvantamismenetelmien kehittyessä ja sen merkitys koko kehoa yhdistävänä kolmiulotteisena verkostona on selkiytynyt. Nykytutkimus on osoittanut fascian kykenevän välittämään voimia ja kuormituksia kehossa yhteyksiään pitkin. Sen on myös todettu olevan suuressa roolissa kehon liikkeiden aistimisessa ja koordinoinnissa tiheän hermotuksensa ansiosta. Tässä on monen näkökulmasta mielestäni kiinnitettävä huomiota eritoten tähän tiheään hermotukseen eli siihen , että tällainen kudos tuntee helposti-väärien asentojen lisäksi myös kipua.


Fascia mukautuu siihen kohdistuviin kuormituksiin ja harjoittelun tuloksena fasciaverkostosta kehittyy vahva, kimmoisa ja elastinen. Nämä ominaisuudet ovat tärkeitä esimerkiksi vammojen ennaltaehkäisyssä, jotka useammin kohdistuvatkin sidekudokseen, kuin lihaksiin tai luihin. 


Usein kuitenkin on niin, että kehoa ei kuormitetakaan tasaisesti tai ihmiselle tarkoituksenmukaisesti, ja tämä johtaa yleensä ongelmiin. Kokemukseni mukaan ihmiset voidaan jakaa hyvin karkeasti kolmeen osaan-niihin jotka harrastavat liikuntaa, niihin jotka eivät harrasta liikuntaa ja niihin jotka liikkuvat työkseen, tai tähtäävät sellaiseen tilanteeseen. Kaikkia yhdistää kuitenkin hyvin usein se, että he ovat länsimaisia ihmisiä, ja tekevät paljon jotain, mikä ei sovi ihmiselle-istuvat. Istuvat töissä, työmatkojen ajan, ruokapöydän ääressä, koulussa, kotona. Kun ihminen istuu, keho ei pääse toimimaan tarkoituksenmukaisesti, ja tapahtuu asioita, jotka vääristävät esimerkiksi fascioiden muotoa, materiaalia ja asentoa.
Ammattiurheilija voi kokea vastaavia kipuja kuin täysin liikkumaton istumatyöläinen, johtuen samasta asiasta mutta hiukan eri tavoin-useimmat urheilulajit vaativat paljon liikettä ja voivaan aivan tiettyyn suuntaan, ja istumatyöläinen taas viettää päivänsä lähestulkoon samassa asennossa. Molemmat siis kuormittavat liikaa joitain osia kehostaan, ja joitan suhteessa liian vähän, ja tämä johtaa vaivoihin, kipuihin ja kireyksiin.



Koska tämä aihe on hyvin hyvin laaja, pyrin purkamaan sitä osasiin, jotka liittyvät tietysti toisiinsa mutta joitain jokin asia koskettaa ja tietysti kiinnostaa enemmän kuin toisia.

Aloitan niska-hartiaseudun ja yläselän kireydestä. 


Ihminen on tarkoituksemukaisemmillaan eli luonnollisessa asennossa seistessään pystyasennossa kahdella jalalla. Edestä tai takaa katsottuna hartiat ovat vaakasuorassa, kuten lantiokin, ja selkäranka pystysuorassa. Sivusta katsottuna pää on samalla linjalla lantion kanssa, ja selkäranka likipitäen suorassa. Esimerkiksi istuma-asennossa tämä muuttuu radikaalisti. Nykyään tietenkin hyvin yleinen päätetyöskentely ja muu tietotekniikan tarkastelu aiheuttaa luonnottaman asennon, joka tuhansia kertoja toistettaessa vahvistuu-pää työntyy eteen, yläselkä pyöristyy, olkapäät, täerkeät pallonivelet, kiertyvät nekin eteen, usein jopa edemmäs kuin yläselkä, käsivarret ovat koukussa, kyynärpäät leveämmällä kuin hartiat ja ranteet. Kun ihminen istuu, rankaa tukeva ja koukistava suora vatsalihas on viraton, se rentoutuu. Lonkat ja polvet ovat koukistuksessa, eivät suorana, kuten oletusarvoisesti seistessä. 



Sama, vielä ankarampi vastaava asento voidaan yhdistää joihinkin urheílulajeihin, otetaan esimerkiksi klipapyöräily. Pyöräilijän tavoitteena on päästä liikkumaan nopeasti, joka edellyttää mahdollisimman optimaalista aerodynamiikkaa, jopa säärikarvojen uskotaan haittaavan nopeutta ja ne ajetaan pois. Pyöräilijä pyrkii kyyristymään pikku palloksi, kääntämään polviaan ja yläraajojaan pyörää kohden, sisäänpäin, jotta ne eivät jarruttaisi menoa.


Jos tällaista asentoa verrataan alkuun sivulta katsottuna pystyasentoon, ero on valtava. Istumatyöläisen ja pyöräilijän onkin usein vaivalloista päästä normaaliin pystyasentoon, yläselkä on kävellessäkin pyöreä, pää turhan edessä. Koska lonkkia ja polvia on koukistettu paljon, niidenkin suoristaminen on vaivalloista. Tämä kertoo siitä, että niin kutsuttu takalihasketju on kiristynyt.

Jalkapohjat ovat ihmisellä kiinni takaraivossa 


   Jos painava kuorma, pää on jatkuvasti edessä, kuten olkapäätkin, rankaa koukstava/suoristava       suora   vatsalihas rento ja voimaton, lantio takana, polvet koukussa ja mahdollisesti vielä               kantapää ilmassa (vert. esim korkokengät), takimmainen lihaskalvo ei ikäänkuin yletä olemaan     oikean mallinen, ja se kiristyy. Kun jokin kiristyy, johonkin kohtaan aiheutuu vetoa, jota ei enää     tietyn pisteen jälkeen ole mahdollista hallita.

Minulla on ollut useita asiakkaita, joiden migreeni on johtunut lopulta akillesjänteen kireydestä. He ovat tulleet yleensä alunperin tapaamaan minua jonkin muun syyn takia, ylä- tai alaselkäkivun vuoksi, vatsalihaksen erkaantuman vuoksi, niska- tai hartiakireyden vuoksi-nämä kaikki voivat johtua käytännöstä täysin samasta syystä, Kun kehoa viedään riittävän kauan väärään suuntaan, se tottuu siihen, mutta rakenteet antavat myöten vain tietyn verran, riippuen henkilöstä. Tällaisen asennon korjaaminen ei tapahdu hetkessä, siksi usein esimerkiksi hieronta helpottaa joksikin aikaa, mutta vaiva uusiutuu nopeasti, koska sen syytä ei ole muutettu. Jos yläselkä on ollut pitkää pyöreä, osa lapaluihin kiinnittyvien lihasten jänteitä on venynyt liian pitkäksi, ja osa kiristynyt, muokkautunut liian lyhyiksi, ja tällaisen tilanteen korjaaminen vaatii aikaa. Kollageenirakenteen uudistuminen vie ihmisellä noin vuoden. 



Kun takimmainen lihaskalvo (ylimmässä kuvassa punaisella) on jatkuvasti kireä, se oireilee monin tavoin. Yläselkä pyöristyy vähitellen, koska keho olettaa, että tallaista asentoa tarvitaan. Kuitenkin, toisin kuin esimerkiksi lehmällä, joka pystyy vaivatta kannattelemaan valtavaa päätään edessä kaiket päivät, ihmisen päätä ei ole tarkoitettu roikotetavaksi kehon etupuolella, eikä ihmisellä ole tähän vaadittavaa alkuperäistä rakennetta rangassaan, kuten lehmällä on.


Keho pyrkii kuitenkin rakentamaan tällaisen, ikäänkuin kyttyrän, jolloin yläselkä on pyöreä, ja lapaluita kohottavat lihakset ovat jännityksessä. Tämä taas johtaa siihen, että lapaluita alas- ja yhteenpäin vetävät lihakset ovat venytyksessä, eivätkä täten voi toimia, kuten esimerkiksi tukea lapojen väliä ja ristiselkää. Kun lapaluut ovat jatkuvasti ylhäällä, hartialinja kohoaa, ja siirtyy eteenpäin, ja koska niin käsivarsia koukistavat kuin ojentavatkin lihakset ovat kiinni niissä, näisenkin lihasten toimintamalli vääristyy. Jatkuvasti koukistetut kädet lyhentävät tiettyjä jänteitä, ärsyttäen niiden kiinnityskohtia ja jatkuvasti venytyksessä olevat jänteet alkavat usein repiä, tulehduttaa omaansa, kun jänteen pituus ei enää kertakaikkiaan riitä vaadittuun venytykseen. 


Selkeänä esimerkkinä näistä tilanteista ovat ranteen jännetupen tai jännekavan tulehdus, niinkutsuttu tenniskyynärpää, ja toisaalta taas olkapäässä kiertäjäkalvosimen, eli rotator cuffin tulehdus.

Alkuun istumaan tottumaton ihminen huomaa asnnon olevan itselleen kehno, ja pyrkii avaamaan rintaa ja pyörittelemään niskaansa ja viemään käsivarsiaan taakse, ojentamaan niitä. Kun asentoa toistetaan päivästä toiseen, ihminen alkaa ohittaa epämukavan kipusignaalin ja tottua siihen. Olen tavannut ihmisiä. jotka ovat kyyhöttäneet tietynlaisessa työssä, lähes paikallaan niin kauan, että kiertäjäkalvosin, joka on harvinainen kohta ihmisessä, samaan kohtaan etuolkapäätä kiinnittyy kolmen lapaluuta alaspäin liikuttavaa lihasta, on revennyt.. Tällöin ei ole tarvittu äkillistä, ulkoapäin tulevaa voimaa, kuten esimerkiksi onnettomuustilanteessa tai vaikkapa kamppailu-urheilussa, vaan silkka painovoima on saanut vetää jänteitä riittävän kauan väärän suuntaan.

Päänsärky ja jopa migreeni voi johtua selän kireydestä

Samasta syystä niska-hartiaseutu oireilee. Useimmiten kuitenkin hartialihaksissa ei ole juuri muuta vikaa kuin niiden heikkous ja käyttämättömyys. Sen sijaan epäkäslihaksen yläosa, jota voi kutsua vaikka niskaksi, on jähmeä ja kova, ja pyrkii tekemään hartialihastenkin osan liikkeistä. Epäkäslihaksen yläosan jännitystä on usein hyvin vaikeaa ohittaa, sillä se on erittäin hyvin hermotettu ja oppii nopeasti toimimaan epätarkoituksenmukaisesti.  Jatkuva pään työntäminen eteen ei ole tarkoituksenmukainen liike ihmisen lihaksistolle eikä rangalle, ja se aiheuttaa ylimääräisiä jännityksiä hyvin hermotetulle alueelle, eli niskaan ja päähän, kuten myös rasittaa kaularangan nikamavälejä, jopa siten, että niihin muodostuu kulumaa luisten nikamien hangatessa toisiaan vasten. Päänsärky tuntuu olevan usein kypärämäistä, tuntuen vahvasti ohimoillakin. Kalvot ovat vahvoja. Niiden tarkoitus on pitää ihminen elimineen kaikkineen yhtenää kappaleena. Niissä on voimaa, joka usein kohdistuu vääriin paikkoihin. 


Asennon korjaamisesta apua vaivoihin


Oman perus- ja/tai työasennon korjaaminen voi olla vaikeaa, koska keho on niin tottunut vääriin asentoihin, että oikaisu tekee kipeää. Samoin lyhentyneet tai venyneet jänteet ja kalvorakenteet eivät mielellään anna periksi, eikä näin tosiaan yhdellä kertaa voikaan tapahtua.  Suosittelenkin käyttämään apuna peiliä tai vaikkapa ikkunan heijastusta, niin usein kuin mahdollista. 


Kannattaa aloittaa paikoista ja alueista, jotka on kohtuullisen helppo hahmottaa, kuten rintalastan kärki, terävähkö luu joka on rinnan alla. Kun sitä työntää voimakkaasti eteen, rintaranka aukeaa ja lapaluut lukuvat alas, niin alas kuin mahdollista. Jos häntäluu ikäänkuin sojotaa taakse, pyrkii kääntämään sitä enemmän kohti maata, jolloin joko suoran vatsalihaksen alaosa tai pakaralihasten yläosa jännittyy ojentaen ristiselän aluetta.


Yhtäkkinen repiminen ja valtavat liikeradat, varsinkin jotakin välinettä, kuten vaikkapa kepiä tai seinää hyväksikäyttäen , voi oikeasti rikkoa jännerakenteita, mielestäni ei siis kannata yhtäkkiä pyrkiä hakemaan jättiläismäistä liikettä, jos siihen ei kertakaikkiaan pysty, vaan vähän kerrallaan, useus on tärkeää.


On hyvä ymmärtää, että oireet ja niiden syyt ovat kehittyneet useimmiten vuosien saatossa, tuhansilla toistoilla, joten niiden purkaminen vaatii miltei saman verran yritystä, vastakkaisiin suuntiin.