Lantionpohjalihakset rajoittavat turhaan monen arkea

Jos juoksu, tietyille jumppatunneilla meneminen tai vaikka nauraminen hirvittää, asialle kannattaa tehdä jotakin.

Työssäni minulla on harvinainen mahdollisuus keskustella ihmisten kanssa heille hyvin aroista asioista, niiden parissahan työtäni teen ja pyrin auttamaan asiakkaitani pääsemään kehoonsa kohdistuneiden vaurioiden tai taipumustensa hallitsijoiksi.

Eräs asia, josta ei lounaspöydässä yleensä puhuta, on kiusallinen ja elämää rajoittava virtsankarkailu, ei siis vain vuodepotilaiksi ikävä kyllä joutuneilla vanhuksilla, vaan terveen oloisilla nuorilla ihmisillä.

Ihminenhän, kuten eläimetkin, kehittyy vaiheittain. Ensin ihminen on pieni, puolustus-ja pidätyskyvytön vauva, joka oletettavasti kehittyy ja rakentuu ikäkausittain. Kun ihminen alkaa kävellä, keho rakentuu kannattelemaan itseään tietyssä järjestyksessä, vallitsevaa painovoima vastaan. Koska ihminen oletettavasti on pystyasennossa kävelevä laji, virtsanpidätyskyky kehittyy automaatioksi, toki tiettyjä vallitsevia tapoja tulee opetella, maassa maan tavalla.

Lantionpohjalihakset on tarkoitettu toimimaan ennenkaikkea automaattisesti, yhdessä muiden syvien lihasten ja pinnallisten lihasten kanssa, vain siksi ja siten, että ihminen käyttää kehoaan pystyasennossa. Jos mietimme vauvaa tai loppuiäkseen makuuasentoon tuomittuja ihmisiä, emme oleta heidän kykenevän tähän inhimilliseen toimintoon.

Virtsankarkailun syy kannattaa selvittää huolellisesti

Kun tämä automaatio, muuten toimintakykyisellä ja terveellä henkilöllä, häiriytyy jostain syystä, on mielestäni etsittävä tilanteeseen johtaneita syitä, ja sitä kuinka asian voisi korjata. Joillain epäonnisilla on toki rakenteellisia ongelmia, ja näiden mahdollisuus onkin ensin poissuljettava asiansa osaavan gynekologin tai urologin toimesta. Raskaus eikä edes vaikea synnytyskään mielestäni ole sairaus, vaan asia, joka on sattunut kohdalle, ja vastatoimia on olemassa. Korjaavia toimia.

Monet ovat läpikäyneet oireeseen auttavan leikkauksen, ja siitä toki onkin usein paljonkin apua, mutta mikäli jokin kehon virheellisessä asennossa tai hallitsemattomuudessa on johtanut virtsankarkailuun, mielestäni näille syille ja tavoille kannattaa tehdä jotakin.

Kun keho on jostain syystä joutunut epätasapainoon, tai on jostain syystä joistain kohdista liian heikko, on tilanne sama kuin se, kun ostaisit kaupasta vesimelonin ja laittaisit sen pieneen vihannespussiin. Kun astut ulos kaupasta, ja huomaat linja-autosi saapuvan juuri pysäkille, juokset painava meloni ohuessa pikku pussissa pysäkille, ja kaikki varmasti ymmärtävät, että pussi todennäköisesti repeytyy liikkeen ja painon yhdistelmän tähden, ja meloni murskautuu maahan. Menetät melonin ja pussin. Tarvitset siis joko pienemmän melonin, paksumman pussin tai vähemmän aggressiivista liikettä, joka kohdistuu painavaan meloniin ja ohueen pussiin.

Sama tilanne on lantionpohjassa. Jos kuorma, kuten alaspäin laskeutunut kohtu, keskivartaloon kertynyt rasvakudos tai täyden virtsarakon paino, on liian raskas liian heikkojen lantionpohjalihasten kannateltavaksi, jokin vuotaa lävitse. Tarvitset siis vähemmän alaspäin painavaa l. vetävää voimaa ja enemmän keskivartaloa tukevaa voimaa.

Lantionpohjan lihasten tulisi toimia automaattisesti mutta aina näin ei valitettavasti ole

Haasteena lantionpohjan harjoittelussa on usein varsinkin se, että niiden voiman suuntaan on vaivalloista tunnistaa. Monella naisella, varsinkin jos takana on vaurioita aiheuttanut synnytys, on vaikeuksia hahmottaa, milloin jännittää lantionpohjan lihaksia, ja varsinkin, mihin suuntaan. Viimeisin selkeä muistikuva jännityksestä saattaa olla synnytysponnistus, jolloin hän saatuaan ohjeekseen treenata lantionpohjansa lihaksia työntääkin aggressiivisesti ulospäin, ei sisään- ja ylospäin. Samoin rentoa vaihetta voi olla vaikeaa hahmottaa, ja tuolloin lantionpohja saattaa jäädä ylijännittyneeseen tilaan, spasmiin. Pahimmillaan tällainen jännitys voi jopa kääntää häntäluun peräaukon eteen, varsinkin ns. yliliikkuvilla henkilöillä, jolloin ulostaminen vaikeutuu.

Omien ruumiintoimintojen hallinnan puute ei ole hauskaa kun se osuu omalle kohdalle. On varmasti vaikeaa kuvitella innostuvansa liikunnasta, osallistuvansa lasten trampoliinitunnille, ryhmäliikuntatunneille, ostavansa vaaleansävyiset trikoot, nauttivansa rennosti stand up-komiikasta tai heittäytyvänsä ihanan seksin pyörteisiin jos on jatkuvasti pelättävä virtsankarkailua.

Eräs asiakkaani, nuori nainen, joka oli ammatiltaan tanssija, tuli valmennukseeni koska oli mielestään menettänyt koko keskivartalon lihaksiston hallinnan erittäin vaikean synnytyksen takia-lapsi oli niinkutsutussa etutarjonnassa, ja aiheutti syntyessään alateitse hyvin pahoja repeämiä nuoren naisen kehoon. Hän oli käsitellyt tilannetta paljon joten siitä oli kohtuullisen helppo puhua. Hän kuvasi omaa lantionpohjatreeniään synnytyksen jälkeen näin: "Ensimmäiset kuusi kuukautta mä vaan iskin terveyssidettä alushousuihin suoraan pakastimesta että pystyin jotenkin selviytymään arjesta vauvan kanssa." Hän ei siis halunnut kuulla puhuttavankaan mistään lantionpohjan harjoittelusta, koska ei ollut tuntenut alueella aikoihin mitään muuta kuin kipua. Aihe oli arka, kirjaimellisesti.

Lantionpohjan lihakset aktivoituvat osana kehon muuta liikettä ja sitä kautta niitä on mielestäni helpoin harjoittaa

Koska tiedän, missä liikkeissä lantionpohja aktivoituu parhaiten, ja mihin suuntaan, en kosketellut aihetta sen enempää. Teimme hänen suoran vatsalihaksen erkaumaansa ja muiden keskivartalon lihasten ja niihin vaikuttavien lihasten ja liikesuuntien harjoituksia, joita hän tekikin turhautumisesta huolimatta hyvin tunnollisesti, olihan hän ammattiballerina ja tottunut säännölliseen harjoitteluun. Kolmisen kuukautta siihen meni, kunnes hän eräällä tapaamiskerrallaan kysyi: "Kuule Sara, saanko mä kertoa sulle jotain todella intiimiä?" Koska olimme jo kauan sitten ohittaneet intiimiyden rajan, minua kiinnosti kovasti, mitä hän nyt aikoisi sanoa.

"Mä tunsin mun emättimen eilen. Mä tunsin sen liikkeen eikä se sattunut. Tajusin myös, etten ole joutunut ajattelemaan virtsankarkailua moneen moneen viikkoon. "

Kuten tiesinkin, hän oli harjoittanut lantionpohjaansa muiden liikkeiden ohessa, kuten minä haluan asiakkaideni ja itseni tekevän. Se johtaa tuloksiin, automaatioon, jonka pitäisikin olla liikkuvalla ihmisellä itsestäänselvyys.

Kuten usein mielelläni sanonkin, ihminen on rakentunut kudoksesta joka uusiutuu niin kauan kun ihminen on elossa, joitain poikkeuksia, kuten niveliä lukuunottamatta.


Suomalaisilla on geeniperimässään melko suurella prosentilla niin kutsuttua kudosheikkoutta, joka altistaa esimerkiksi mainitulle kohdun laskeumalle. Laskeuma voi joissain tapauksissa kehittyä myös ilman raskautta, lantionpohjan kudosrakenteiden heiketessä. Useimmiten kuitenkin tilaan on johtanut vaikea raskaus ja tai synnytys. Lääketieteen (nykymielipiteen) mukaan tämä tila on pysyvä, eikä sitä voi auttaa leikkauksetta, ehkäisy ja oireiden lieventäminen sen sijaan on mahdollista lantionpohjan lihaksia vahvistamalla.

Sisäelimet joutuvat raskauden aikana antamaan tilaa kasvavalle kohdulle, kuten myös sisäelinten päällä olevat rakenteet, eli lihakset ja iho. Kun vauva on syntynyt, keho on niin tottunut raskaudenaikaiseen olotilaansa että alkuperäisen ryhdin, sisäelinten paikkojen ja hermotuksen rakentamiseen menee aikaa. Tähän voi kuitenkin kokemukseni ja tietämykseni mukaan vaikuttaa ratkaisevasti. Vaivaa on toki nähtävä, usein opeteltava käyttämään kehoa uudestaan, opeteltava kirjaimellisesti tuntemaan keho uudestaan (hyvin usein synnyttäneillä naisilla ei ole kunnollista, edes kosketustuntoa kehossaan.)

Myös miehet voivat kärsiä vatsalihasten erkaumasta ja heikosta lantionpohjasta

Sama tilanne on valitettavasti silloin, kun sisäelimien ympärille ja lihaskudoksen päälle on kertynyt merkittävä määrä rasvaa. Varsinkin miehillä on usein taipumus kerryttää ylimääräistä rasvaa nimenomaan vatsan alueelle, ja silloin tilanne on vielä raskauttakin ankarampi-9 kuukauden sijaan tila voi olla sama kymmeniä vuosia. Tapaamillani, valmennukseeni hakeutuneilla miehillä erkauma on huomattavasti suurempi ja selkeärajaisempi kuin synnyttäneillä naisilla. Miehet yleensä hakeutuvat valmennukseen viimeisenä keinona, kärsittyään selkäkivuista, käytyään läpi useita leikkauksia, vuosien ajan.

Ihminen ei siis ole välttämättä huono, heikkokuntoinen tai tyhmä jos ei saa tehtyä kunnollisia istumaannousuja, kyykkyjä tai maastavetoja kuten kaikki muut, vaan hänen kehostaan saattaa, todennäköisesti, puuttua lähes kokonaa ainoan rankaa etupuolelta tukevan ja koukistavan pinnallisen lihaksen, suoran vatsalihaksen, liike ja toimintakyky.

Venyneet, heikosti käytetyt lihakset, jos niiden päällä on vielä rasvakudosta, ovat aivan oikeata painoa, joka monissa tapauksissa vetää kudosrakenteita ikäänkuin alaspäin, ja tästä aiheutuu monen mainitsema "raskausvatsa", samoin mahdollinen erkauma pysyy auki muunmuassa tästä syystä-keho on ikäänkuin "liian suuri" rankaan nähden ja sitä on vaivalloista kantaa siten, että nivelet ja lihakset olisivat niille tarkoitetuilla paikoilla. Tällöin myös sisäelimiin kohdistuva, alaspäin vetävä paine on melkoinen. Puhutaan puuttellisesta kehonhallinnasta. Leikkauksilla on kohdun laskeumien ja virtsanksarkailun hoidossa varmasti paikkansa, mutta asiaan voi vaikuttaa vähintäänkin siten että oireet lievenevät. Asiansa osaavat lääkärit mainitsevatkin, että leikkausta harkitaan vasta lapsiluvun ollessa täynnä, eikä helpotus ole lopullinen ellei lihaksia harjoiteta.

Kun kehoa hermotetaan uudestaan, harjoitellaan sitkeästi ja kärsivällisesti , vaiva lievenee, koska kudokset alkavat kollageenin uudistuessa (keskimäärin kollageeni uudistuu 320 vuorokaudessa ilman tiettyjä hormonaalisia lääkeaineita, jotka ovat väärinkäytettyinä vaarallisia ja laissa kiellettyjä) rakentua uudestaan, tiivistyä, korjautua, edellyttäen ettei kudoksia venytetä ja löysytetä uudestaan (vrt. lihominen, uusi raskaus, lihaskuntoharjoittelun keskeyttäminen, vaikea sairaus kuten kasvaimet tai paha endometrioosi). Tämä johtaa väistämättä myös ulkonäön, ryhdin ja yleisen toimintakykyisyyden paranemiseen.

Aiemmin aloitettu harjoittelu on aina parempi, mutta kuten kuluneesti sanotaan, koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Minun on pakko uskoa tähän oman henkilökohtaisen kokemukseni ja melkein kahdenkymmenen vuoden aikana näkemieni asiakastulosten takia.

Älkää siis luopuko toivosta ja puhukaa, kyselkää, ottakaa selvää-ennenkaikkea näistä asioista pitäisi pystyä puhumaan, ongelmat eivät ole uusia mutta niistä on aina häveliäisyyssyistä vaiettu. Muutokset kuuluvat raskauteen ja ihmisen elinkaareen, niistä kärsiminen taas ei minun mielestäni kuulu yhtään kenenkään elämään. Esimerkiksi lapsen kantaminen ja synnyttäminen on uskomaton työ, suuri ihme, johon liittyvistä asioista ei tulisi kantaa syyllisyyttä; jokainen äiti ja nainen ja mies on ansainnut itselleen laadukkaan elämän ja kehon.

Luopukaa oletuksista. Luopukaa siitä ajatuksesta, että teillä on notkoselkä, pihtipolvet, kyttyrä yläselässä, kuten äidillänne tai isillänne-niihin on ilman muuta geneettisiä taipumuksia mutta koska sinä voit määrätä mitä kehosi tekee, voit muuttaa suunnan. Kirjaimellisesti.

*Kuvassa on Anu, luokkakaverini koko peruskoulun ajalta, kahden lapsen äiti, eikä hän, kuten en itsekään, ole lähelläkään surkeaa, heikkoa  keski-ikää, saatikka luovuttamista.