Selkäkivut ja raskaus 

Raskauden edetessä elimistössä tapahtuu muutoksia. Raskauden aikana paino nousee, vatsan- ja lantionalueen paine kasvaa, pallea nousee ylöspäin, veren määrä suurenee ja hormonaaliset muutokset löystyttävät lantionalueen sidekudosta, mutta on huomioitava, ettei mitään hormonia ole mahdollista kohdistaa paikallisesti. joten kyseinen hormoni, relaksiini, löysyttää kaikkia sidekudoksia sekä raskauden että imetyksen ajan.

Painonnousu ja kasvava kohtu, kuten myös kasvavat rinnatkin, muuttavat kehon painopistettä enemmän alas- ja eteenpäin. Kehon ryhti ja keskivartalon lihasten toiminta muuttuvat lisäten lanneselän kuormitusta, mikäli näitä asioita ei osaa ottaa huomioon.

Muutos on toki hidasta, mutta väistämätöntä, ja tietenkin koko prosessin tarkoitus on rakentaa vauva, kokonainen uusi ihminen-joskus useampikin, ja valmistaa äitiä synnytykseen.

Miltei jokaisella raskaana olevalla naisella esiintyy ajoittain selkäsärkyä. Lähes puolella naisista se on raskauden aikana niin kovaa, että se haittaa normaalia elämää, ja se on myös merkittävä syy raskaudenaikaisiin sairauslomiin. Raskauden aikaisessa selkäsäryssä voidaan erottaa kaksi päätyyppiä: lannealueen kipu, joka on ensisijaisesti lihasperäistä, ja takalantion kipu, joka johtuu ensisijaisesti risti-suoliluunivelen löystymisestä ja muistuttaa oireiltaan iskiasta. Tärkeimmät selkäkivulle raskauden aikana altistavat tekijät ovat samanlaiset vaivat ennen raskautta sekä työperäinen kuormitus. Vaikka selkäkipuja pidetään usein raskauteen kuuluvina, niitä voidaan hoitaa ja ehkäistä, ja niin kannattaakin toimia jo varhaisessa vaiheessa-mitä toimivampi hermosto ja lihkasisto on, sen vaivattomampaa on synnytyksen jälkeen saada niiden hallinta takaisin ennalleen.

Raskauden aiheuttamat muutokset selässä

Raskaus aiheuttaa muutoksia selkään. Kasvava kohtu siirtää vartalon painopistettä eteenpäin, ja nainen kompensoi tätä lisäämällä lannerangan lordoosia tai lonkkien ja lantion ojentumista, mikä siirtää selän akselia taaksepäin. Korkeakorkoisten kenkien käyttö lisää näiden ryhtimuutosten tarvetta, joten niitä olisi hyvä välttää raskauden edetessä, jos suinkin mahdollista. Palaan vielä raskauden vaikutuksesta jalkateriin myöhemmin tässä kirjoituksessa. 

 Paraspinaalilihakset eli rankaa ojentavat lihakset lyhenevät, kun taas vatsalihakset venyttyvät ja niiden voima heikkenee, johtuen ennenkaikkea suoran vatsalihaksen jännesauman aukeamisesta ja poikittaisen vatsalihaksen venymisestä kasvavan kohdun mukana. Raskaudenaikainen selkäkipu alkaa kuitenkin useimmiten jo toisella kolmanneksella; 24.-26. raskausviikon jälkeen alkavat selkäkivut ovat harvinaisempia. Tästä syystä on luultavaa, että kohdun massan suoranainen vaikutus selkäkipuihin on vähäinen. Kipu on yleensä pahimmillaan 30.-34. raskausviikoilla, ja usein se heikkenee 35. viikon jälkeen. Tämä saattaa johtua elintapojen muutoksesta, esimerkiksi äitiysloman alkamisesta, mutta myös naisen kipukynnyksen on todettu nousevan loppuraskaudessa. On myös oletettavaa, että suuren vatsan pingoittava vaikutus keskivartaloon osaltaan tukee selkärankaa. 

Hormonien aiheuttamat muutokset sidekudoksessa, erityisesti kollageenissa, saavat aikaan nivelligamenttien löystymisen raskauden aikana. Myös estrogeenilla ja keltarauhashormonilla on samansuuntaisia vaikutuksia. Nämä niveliin kohdistuvat vaikutukset ovat erityisen voimakkaita lantiorenkaan liitoksissa-risti-suoliluunivelessä ja häpyliitoksessa. Häpyliitos levenee huomattavasti. Risti-suoliluunivel on normaalisti, eli ei-raskaana ollessa erittäin stabiili. Sen lisääntynyt liikkuvuus raskauden aikana saattaa johtaa pieniin siirtymiin. Vaikka kysymys on tietysti naisen elimistön fysiologisesta valmistautumisesta synnytykseen, lantion nivelten löystyminen saattaa aiheuttaa vaikeita vaivoja raskauden aikana.

Tyypilliset selkävaivat raskauden aikana

Raskaudenaikaisissa selkävaivoissa on erotettavissa kaksi selvästi eriävää kiputyyppiä: alaselän alueen kipu ja takalantion kipu. Nämä kaksi kiputyyppiä on tärkeää erottaa toisistaan, koska niille altistavat tekijät ovat erilaisia ja niiden hoito samoin kuin vaikutus naisen myöhempään elämään ovat erilaiset.

Alaselän kipu on useimmiten selkäranka- tai lihasperäistä. Suurella osalla naisista, jotka siitä kärsivät, on esiintynyt selkäkipua jo ennen raskautta eikä raskaudenaikainen kipu eroa aiemmasta paitsi siten, että se saattaa olla voimakkaampaa. Kipu paikantuu lannerangan ympärille, lannerangan liikkuvuus on rajoittunut, ja selkälihakset ovat kosketusarat. Suojaspasmin aiheuttama selän ojentajalihasten puutteellinen relaksaatio eteentaivutuksessa voidaan osoittaa elektromyografiassa. Tämäntyyppinen kipu jatkuu useimmiten myös raskauden jälkeen. 

On ymmärrettävä, että mikäli selkä on jännittyneenä kaarelle useamman kuukauden ajan, se vastaa tilannetta, jossa henkilö jostakin sattumanvaraisesta syystä pitäisi itseään selkäliikkeen jännitysvaiheessa, staattisessa pidossa, saman ajan. Näin käännettynä on helppo oivaltaa, miksi selän ojentajalihakset jännittyvät voimakkaasti, usein spasmiin, eli hallitsemattomaan jännitykseen saakka.


Kuinka selän liiallista jännitystä voi estää

Koska raskauden aikana selkärankaa koukistava lihas, suora vatsalihas, jää ainakin osin virattomaksi, selän ojentaminen voidaan kokea haasteelliseksi. Hyvin harvoin kuitenkin suoran vatsalihaksen alaosa, navasta häpyluuhun, aukeaa, eli se on toimiva koko raskauden ajan, mikäli sitä osaa hermottaa eli käyttää. Samoin pakaralihasten yläosa, eli puhekielessä usein alaseläksi kutsuttu alue, pystyy toimimaan, kun sitä osataan käyttää. Sen tehtävä on ojentaa lonkkia, eli tehdä lähes samannäköinen ja vaikutuksiltaan sama liike kuin suoran vatsalihaksen rankaa koukistava, eli häpyluuta kohti rintalastaa kääntävä liike. 

Mikäli liike tuntuu mahdottomalta, sitä voi hakea selinmakuulla, nostaen jalat esimerkiksi sohvan päälle-tuolloin selkärangan kaari madaltuu ja liike on helpompi löytää. Lonkista voi ottaa kiinni käsillä ja pakottaa ne kääntymään eteenpäin, jolloin ristiselkä suoristuu. Tämän voi tehdä myös seisten, milloin tahansa.


Usein toistettuna tämä auttaa hyvin todennäköisesti ristiselän jännityskipuun. 


Lantiokipu raskauden aikana

Takalantion kipu johtuu lantiorenkaan liitosten-erityisesti risti-suoliluunivelien-muutoksista ja on syynä vähintään kolmasosaan raskaudenaikaisista selkäkivuista. Se on tyypillisesti raskaudenaikainen vaiva, jota esiintyy harvoin muulloin. Kipu häviää synnytyksen jälkeen yleensä muutamassa viikossa, suurimmalla osalla viimeistään kuuden kuukauden kuluessa. Takalantion kipu paikantuu alemmaksi kuin alaselän kipu, ristiluun ja pakaroiden alueelle toiselle tai molemmille puolille, ja säteilee usein reisiin muttei polvia alemmaksi. Hyvin usein sitä pidetään silti iskiaskipuna. Kivun voimakkuus vaihtelee paljon, mutta pahimmillaan kipu saattaa vaatia useiden päivien vuodelepoa. Kymmenellä prosentilla esiintyy kipua myös häpyliitoksen kohdalla. Lannerangan liikkuvuus on normaali. 

Epäsymmetrisesti liikkuvassa lantiossa toispuolinen kipu provosoituu kävellessä, portaita noustessa ja lantiota toispuolisesti kuormitettaessa, esimerkkinä vaikkapa imurointi, tyypillinen raskaana olevan naisen työtehtävä. Varsinkin keskieurooppalaiset koulukunnat puhuvat risti-suoliluunivelen subluksaatiosta, eli nikaman virheasennon aikaansaamasta poikkeamasta normaalista ryhdistä. Nivelet siis liikkuvat poikkeuksellisen paljon, ja voivat mennä hivenen pois paikoiltaan ja aiheuttaa täten kipua. 

Tässä on kuitenkin usein mielestäni kyse piriformiksen eli päärynänmuotoisen lihakset, äitymisestä. Kyseinen lihas on suurin lonkkaa tukeva syvä pakaralihas, joka ei pääse toimimaan, mikäli henkilö tukeutuu seistessään lonkkaniveleen, ja mikäli se on heikko, se saattaa hermostua äkkinäisestä liikkeestä, tulehtua ja turvota, joka taas on harmillista, sillä iskiashermo sijaitsee aivan kyseisen lihaksen vieressä. Ärtynyt kudos painaa hermoa, ja oireet ovat hyvin epämiellyttäviä.


Käytännössä jako näihin kahteen kiputyyppiin ei aina ole selkeä. Useat naiset kärsivät molemmantyyppisistä oireista, eikä heikko selkä tietenkään sulje pois risti-suoliluunivelperäisiä kipuja raskauden aikana. Kolmas selkäkiputyyppi on rintarangan ympärille lapaluiden väliin paikantuva lihasperäinen kipu, josta kärsii noin joka kymmenes selkäkipuinen nainen raskauden aikana.

Yleensä raskaudenaikaiset selkäkivut ovat pahimmillaan iltaisin rasituksen jälkeen. Kuitenkin noin kolmasosalla selkäkipuisista naisista kipu on pahin yöllä ja häiritsee unta. Syytä tähän ei tiedetä, mutta aiheuttajaksi on arveltu nesteretentiota, verenkierrollisia muutoksia ja kohdun painon aiheuttamaa verentungosta selkärankaa ympäröivissä verisuonissa. 

Oma teoriani on se, että keho pääsee rentona ja raskaushormonien löysyttämänä menemään, varsinkin kylkimakuulla, vielä hallitsemattomammin epäsymmetrisempään suuntaan, jolloin jo valmiiksi jännittyneet lihakset ja osin kiristyneet lihaskalvot pääsevät äitymään entistäkin pahemmin. 

Tällaisiin kipuihin voi kokemukseni mukaan kuitenkin vaikuttaa hereillä ollessa. Jatkuvasti enemmän yliliikkuvan kehon lihaskunto-ja hallintaharjoitukset tuntuvat ehkäisevän tällaisia kiputiloja, kuten myös levottomien käsien ja levottomien jalkojen oireyhtymiä hyvin tehokkaasti. 

Voimaa ja hallintaa on lisättävä, ja nämä ovat asioita, joita voi kuka tahansa harjoittaa.

Keskivartalon lihaksiin kuuluvat pinnalliset ja syvät selkälihakset, pinnalliset ja syvät vatsalihakset (poikittainen vatsalihas ja pallea) ja lantionpohja. Kohdun kasvaessa keskivartalolihasten (syvät ja pinnalliset vatsalihakset, pallea ja lantiopohjalihakset) rasitus lisääntyy. Lantionpohja on tahdonalainen lihas, jonka tehtävänä on tukea lanneselkää, sisäelimiä, virtsarakkoa ja peräsuolta sekä aistia mielihyvää yhdynnässä. Heikot lantionpohjan lihakset altistavat virtsankarkailulle ja selkäkivuille. Lantionpohjan lihasten harjoittelu ennaltaehkäisee ja vähentää virtsankarkailua raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen.

Lantionpohjalihaksia voi harjoittaa muiden lihaskuntoliikkeiden ohessa, sillä ne aktivoituvat esimerkiksi reisien lähentäjälihasryhmää käytettäessä 

Lantion asento on muutenkin hyvin merkitsevä lantionpohjan kannalta-selkeästi taaksepäin kippaantunut lantio vetää polvia sisäkiertoon ja on ikäänkuin poissa omalta paikaltaan, keskivartalon alta-tällaisessa asennossa lantionpohjan on vaivalloista toimia oikeellisesti, vaikka sitä osaisikin jännittää tahallisesti ja erikseen. Lisää lantionpohjalihaksista ja esim. virtsankarkailusta voit lukea täältä

Raskaushormonit vaikuttavat kaikkiin tukirakenteisiin

Hormonaaliset muutokset löystyttävät lantion alueen sidekudosta, pehmentävät kohdunkaulaa ja nivelsiteitä. Nivelsiteiden löystyminen ja asennon muutos voivat aiheuttaa kipua lonkissa, si-nivelissä ja häpyliitoksessa. Selän ja lantion alueen lihakset rasittuvat pitäessään lantion ja selän asentoa yllä ja saattavat siksi väsyä ja kipeytyä. SI-nivelistä ja häpyliitoksesta johtuvat kivut pahenevat usein liikkuessa. Tärähdyksiä ja hallitsemattomia liikkeitä onkin syytä välttää, muidenkin nivelten osalta. Nilkka- ja olkanivelet ovat usein asioita, joita ei ajattele ennenkuin on aivan pakko, eli ne kipeytyvät syystä tai toisesta.  Näin Suomen talvikeleillä olisi hyvä ymmärtää, että raskausaikana- ja imetysaikana myös jalkaterän ja nilkan nivelet ovat normaalia löysemmät, ja niiden loukkaantumista kannattaa välttää varovaisuudella ja kunnollisilla jalkineilla, sillä paraneminen on hormonaalisista syistä  hyvin hidasta.


Samoin olkanivelet pallonivelinä ovat alttiita sijoiltaanmenoille ja vammoille-äkkinäisiä, vihaisia liikkeitä, kuten takana vedettävän pulkan tai niskotttelevan koiran kiskaisemista käsivarren ollessa kehon takana olisi hyvä muistaa välttää, tällainen liikesuunta on omiaan satuttamaan nivelen etupuolella olevaa jännekimppua, kiertäjäkalvosinta ja vamma on kovin rajoittava, pitkäaikainen ja kivulias.

Silti on osoitettu, että säännöllinen liikunta vähentää kipuja sekä sairausloman tarvetta raskausaikana.  Mikäli vointi vain sallii, liikuntaa on hyvä harjoittaa, muunnellusti, koko raskauden ajan. Nivelten kannalta erinomaista liikuntaa on varsinkin vesiliikunta-sen lisäksi että vesi kantaa jatkuvasti painavammaksi muuttuvaa kehoa, on omien liikkeiden tutkiskelu ja hallinta helpompaa, koska vesi myös HIDASTAA liikkeitä. Tuolloin esimerkiksi jalkojen liikerata on helpompi tuntea kuin kuivalla maalla. 


Kuinka ehkäistä selkä- ja lantiokipuja raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen- 

"To Do and Not To Do"-pähkinänkuoressa 

-Selän päästämistä rennolle notkolle kannattaa välttää aina kun mahdollista.

-Nivelten varassa olemista kannattaa myös pyrkiä välttämään, vrt. esim. polven ja kyynärnivelten lukko-ojennus tai seisominen toisen lonkan varassa.

-Polvien suuntaa olisi hyvä tarkkailla sekä paikallaan seistessä että liikkeessä, jos mahdollista-polvien sisäänpäin kiertymistä kannattaa välttää. 

-Rintaa kannattaa työntää esiin ja ulos aina kun mahdollista, se vie lapoja alas ja yhteen, ojentaa niskaa, venyttää rintalihasten kiinnityskohtia, antaa tilaa hengittää-raskausaikana ja imettäessä rinnat saattavat olla normaalia painavammat ja täten vastavoimaa tarvitaan normaalia enemmän. Tällä saa myös mahdollisen levottomien käsien oireyhtymän vaimenemaan.

-Palleahengitystä kannattaa havitella usein, myös muulloin kuin  hermostuessa. Raskaus työntää usein palleaa ylöspäin ja hengittäminen tuntuu ahtaalta, mutta pallea on  kehon tärkein lymfanestepumppu ja sen liike vaikuttaa merkittävästi imunestekiertoon, eli vähentää turvotusta.

-Liikkeen ja asennon symmetria on avainasemassa, jos huomaat toisen puolen liikkuvan eri lailla kuin toisen, keskity, varsinkin täsmäliikkeitä tehdessäsi tasaiseen voimaan, joka siis yleensä tarkoittaa sitä, että toista puolta täytyy omasta mielestäsi keskittyä liikuttamaan/jännittämään enemmän kuin toista,

-Huomioi, että niinkutsuttu kätisyys johtuu siitä, että toisella puolella kehoa hermosignaalit kulkevat aavistuksen nopeammin kuin toisella, eli  sekä liiallinen ja tahaton että tahallinen ja toivottu jännitys tapahtuu vaivattomammin sillä helpommalla puolella.


Raskaudenaikaiset selkävaivat eivät ole kipuja, jotka "on vain kestettävä, koska ne kuuluvat raskauden kulkuun". Nämä kivut kulkevat varsinkin synnytyksen jälkeen yleensä käsi kädessä suoran vatsalihaksen erkaantuman kanssa, mutta näitä on mielestäni mahdotonta kuntouttaa erikseen, sillä ihmisen kehossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. 

Mikäli lantio on osin käyttämätön tai heikko, ei keskivartalokaan pääse toimimaan oikeellisesti. 

Suomen erittäin hyvin toimivan äitiysneuvolajärjestelmän puitteissa olisi erinomaiset mahdollisuudet tarttua tähän yleiseen ongelmaan järjestämällä ehkäisevää neuvontaa ja keskivartalo-oppia niitä tarvitseville sekä tarjoamalla myös kuntoutusta mahdollisen sairausloman lisäksi tai vielä mieluummin, sijaan.