Viekö kipu jalkapohjassa ilon liikunnasta?

"Minulla todettiin oikeassa jalkapohjassa jalkaholvin kohdalla ultraäänitutkimuksessa plantaarifaskiitti. Lääkäri kertoi, että se on "hyvänlaatuinen kasvain". Mistä tällainen tulee ja miksi sille ei tarvitse tehdä mitään? Kävelyä se ei sinänsä haittaa, koska kasvain sijaitsee jalkapohjan korkeimman kohdan alla, mutta mieluummin haluaisin koko patin pois. " 


Mikä on kantakalvon tulehdus eli plantaarifaskiitti

Kantakalvon tulehdus eli plantaarifaskiitti on jalkapohjassa, useimmiten kantapään alueella tuntuvan kivun yleisin syy. Kirjoitan tästä nyt, koska aluksikin tiedän tämän olevan yleinen harmi ja lisäksi kuulen päivittäin ihmisten puhuvan muunmuassa tällaisesta vaivasta (uimahallissa) ja en kehtaa enkä myöskään yleensä ehdi alkaa heitä siellä joka kerta neuvomaan. 

Nopeasti sivukorvalla kuultuna kuitenkin tilanne on useimmiten seuraava: Henkilö on aloittanut liikkumaan hiukan enemmän, ja kauhukseen huomannut että jalkapohjan päälle on yhtäkkiä, enenevissä määrin, erittäin kivuliasta astua. Henkilö on mennyt lääkäriin, jossa pikaisen tutkimuksen perusteella on sanottu sen olevan liikarasistusta, ja hoidoksi on määrätty lepoa ja tulehduskipulääkettä. Vaivan jatkuttua on menty uudestaan lääkäriin, jossa todettu ehkä luupiikki kantapäässä (koska kipu ei ole mennyt ohitse) ja lisää lepoa ja liikunnan välttämistä. Jos henkilö on ollut sitkeä ja mennyt yhä uudestaan lääkärin pakeille, hän on ehkä saanut lähetteen röntgenkuvaan, jossa ei ole ilmennyt mitään ihmeellistä. Jos tilanne ja hoidon hakeminen on jatkunut, on saatu ehkä jopa lähete fysioterapiaan, jossa ammatinharjoittajasta riippuen on saatu erilaisia venytyksiä kotihoito-ohjeiksi.



Koska tällaiset vammat ja kiputilat ja niiden hallitseminen ja ennakointi  ovat minulle arkipäivää, asiakkaideni ja luonnollisesti oman historiani ja tekemisteni kautta, en usein tule ajatelleeksi että monilla ne oikeasti estävät liikkumisen kokonaan ja monet luulevat olevansa loppuiäkseen liikkumattomuuteen tuomittuja. Ylläoleva lainaus on ensimmäisiä, joka tuli googlaamalla sanan "plantaarifaskiitti", ja ällistyin tällaisesta lausumasta. En uskaltanut tutkia millaisia tuloksia olisin löytänyt käyttämällä epätarkempaa hakua. 


Kantakalvon "rappeuma" eli akuutti tai joissain tapauksissa krooniseksi äitynyt tulehdustila ei ole kasvain, ja jos jalkapohjassa (usein jalkaholvin reunalla) tuntuu jonkinlainen patti, se on lähinnä kudosvaurion synnyttämää kalvojänteen ja ympäröivän kudoksen turvotusta. Plantaarifaskiitti kiputuntemuksena tuntuu melkein jokaisella siitä kärsivällä hiukan eri kohdassa, eikä kivun täsmällinen sijainti ole niin olennainen asia kuin voisi kuvitella, vaan se, että kipu ainakin ajoittain on niin kovaa ettei jalan päälle voi kunnolla viedä painoa. 


Mikäli kyseinen jalkaterä on röntgenkuvattu, ja kantapään alueella todella näkyy piikkimäinen muodostelma, se ei ole kivun alkuperäinen syy, vaan seuraus. Yleensä röntgenkuvauksella ei kuitenkaan nähdä poikkeamia, vaikka jalkapohja olisi kuinka kipeä, koska vaiva ja sen aiheuttaja piilee muualla kuin luisessa rakenteessa.


Pääsemme taas henkilön kehonkäyttöön ja asentoon, jotka kaikki lopulta johtavat jalkaterään, joka on melkoisen heikko lenkki takaketjussa, niin nerokas rakenne kuin se onkin. 

Plantaarifaskiitti on seuraus muun kehon asennosta


Pyrin nyt yksinkertaistamaan tämän syntymekanismin siten, että vaivaa mahdollisesti poteva henkilö voisi itse auttaa itseään, koska mitä nopeammin aggressiivinen hoito aloitetaan, sen nopeammin mokoma aggressiivinen vaiva menee ohitse, ja sitä osataan jatkossa välttää. 


Ihmisen alaräpylässä on 13 niveltä, jotka ovat karkeasti ilmaistuna kiinni toisissaan kantakalvon avulla. Kantakalvo on kuin sateenvarjo, joka avautuu ja painon tähden tietenkin venyy sen päälle astuttaessa ja vetäytyy sitten enemmän nippuun kun sen päällä ei ole lainkaan painoa, kuten vaikkapa nukkuessa. Jalkaa on vaikeaa nähdä, mutta kämmenessä, ranteessa ja käsivarressa on vastaavanlainen rakenne, ja siitä tätä ideaa voi helposti tarkastella. Avaa kämmenesi ja sormesi aivan auki, sitten sulje tiukkaan nyrkkiin, ja näet ranteen sisäpinnassa jänteiden alueella liikettä.

Eräs hyvin suuri ero näissä rakenteissa, niiden päälle lasketun kuorman lisäksi tietenkin, löytyy. Ranteessa on jännetuppi, jonka tehtävä on toimia eräänlaisena vaimentimena jänteeseen kohdistuvaa rasitusta vastaan, kun taas akillesjänne, joka on ihmiskehon paksuin jännerakenne, kiinnittyy suoraan kantapäähän ja sitä kautta kantakalvoon, eli jalassa tällaista vaimenninta ei ole.


Kumpaankin rakenteeseen, niin käsivarteen ranteineen ja kämmenineen kuin alaraajoihinkin kohdistuu nykypäivänä, länsimaisessa elämäntavassa, suhteeton määrä yhden suunnan liikettä, eli koukistusta. 

Käsivarret ja ranteet ovat koukussa tietokoneella kirjoitettaessa, ruokaillessa, autoa ajaessa, istuessa esimerkiksi puhelinta näppäillen, vauvaa pidellessä ja niin edelleen.  Varsinkin naisilla on lisäksi taipumusta nukkua kyljellään, käsivarret koukussa ja vielä kämmenet  nyrkissä, ranteet koukistuneena kasvojen sivulle pikku nippuun. Kun käsivartta ja rannetta koukistetaan liikaa, jokin kohta lopulta antaa periksi, yleensä se heikoin, eli ranne ensin, seuraavaksi kyynärpää ja sitten olkapää. Jännetupen tulehdus on jo melkoisen ankara varoitus tapojen muuttamisesta eli kämmeniä, ranteita, käsivarsia, rintarankaa ja selkää ojentavien liikkeiden lisäämisestä päivittäiseen rutiiniin. 

Jalassa vaihtoehtoina ovat akillesjänteen repeäminen, luupiikki kantapäässä tai tulehtunut kantakalvo

Kehon takaosan niinkutsuttu takaketju, jolla tarkoitetaan yleensä tosissaan kiinni olevia ja toistena toimia tukevia ja toisiinsa vaikuttavia lihaksia ja tai lihaskalvostoja, yltää takaraivolta jalkapohjaan saakka. Tämä ketju koukistuu ja kiristyy muunmuassa työnnettäessä päätä eteenpäin, kyyhöttävässä asennossa, selän ollessa notkolla, lonkkien ollessa koukussa, polvien ollessa koukussa (eli istuessa) ja nilkkaa ojentaessa, eli päkiöillä astuttaessa, kävellessä, juostessa, varsinkin jos näitä toimintoja suoritetaan korkokengät jalassa kuten kaikki arvonsa tuntevat henkilöt tietenkin tekevät.

Vahva akillesjänne on nilkkaa ojennettaessa lyhentyneessä asennossa, ja sillä onkin taipumus kiristyä, ja koska ( ellei akillesjänne itse anna periksi eli repeä tai katkea) se on suoraan kiinni kantapäässä ja jalkapohjan jännekalvossa, plantaarifaskiassa, tämä takaketjun heikoin lenkki-akillesjänteen kiinnityskohta kantapäässä ja jalkapohja, ovatkin tässä tilanteessa helisemässä.

Luupiikki muodostuu kireän akillesjänteen kiinnityskohtaan, jos sitä vain vedetään ja kiskotaan jatkuvasti-keho alkaa rakentaa siihen kohtaan luista rakennetta antaakseen lisää tilaa jänteelle. Näinhän ei pitäisi tietenkään tapahtua, vaan tilaa olisi löydyttävä aivan muualta. 

 Luupiikkiä ei suinkaan aina onneksi ehdi muodostua, sillä hyvin pitkään kantakalvo pääsee venytykseen, mikäli seistään jalkapohjien päällä koko painolla, mutta jos takaketju on kireä, kalvo haluaa vetäytyä kasaan.


 Kun ihminen menee nukkumaan, paino jalkapohjan päältä poistuu ja jalkapohja käpertyy tyytyväisenä rullalle. Kun henkilö herää, ja nousee ylös, hän astuu koko painollaan tämän kireän jalkapohjaparan päälle. Tällöin se repeää, ja tulehduskierre on valmis alkamaan. Aina kun kireän kalvon päälle ensimmäiseksi joka aamu astutaan, se repeää uudelleen ja uudelleen. Joka aamu. Tämä ymmärrettävästi aiheuttaa usein kivulloisen vaivan jatkumisen hyvin kauan, ellei tulehduksen aiheuttajalle tehdä jotakin. 

Plantaarifaskiitin itsehoito 

Akillesjänteen ja jalkojen takaosan venyttely toki auttaa hiukan, mutta ennenkaikkea olisi ryhdyttävä ankariin vastatoimiin

Nilkan ojentuminen yöllä tulisi estää. Jalkaterä pitäisi siis saada tuetuksi L-kirjaimen muotoon, jolloin akillesjänne venyy, nilkan kohdalla oleva soleus-lihas ja pohje päätyvät neutraaliin asentoon ja tätä joka-aamuista repeämistä ei pääse tapahtumaan. Joskus aikoinaan muistan erään asiakkaani käyttäneen tähän tarkoitukseen laskettelumonoa, ja ennen tosiaan yölastat olivat melkoisen kalliita ja massiivisia, tämä tietenkin vähentää hoidon houkuttelevuutta. Apteekissa myydään nykyään sukkamaisia yölastoja, noin 30 euron sopuhintaan, tai myös Niksi-Pirkka-henkinen ratkaisu, vaikkapa jalkaterän sitominen venytysasentoon sukkahousuilla nilkan ympärille toimii aivan yhtä hyvin. Tärkeää on että jalka pysyy aisoissa, henkilö ei liukastu lastaan esimerkiksi yöllisellä vessakäynnillä, ja myös se, että hoitoa malttaa jatkaa pitkään, ainakin viikon, mielellään pidempään. 


Avainasemassa on myös aggressiivinen kylmähoito heti oireiden ilmestyessä, tarkoittaen siis sitä, että aina kun mahdollista jalkapohja asetetaan niin kylmän päälle kuin sietää ja pidetään niin kauan kuin sietää. Vaikkapa töissä istuessa voi lepuuttaa jalkapohjaa aamupäivän ajan vihannespussin päälle ja syödä sitten sisällön lounaakseen. Kylmähoito perustuu siihen, että inflammaatio, eli ei-bakteeriperäinen tulehdus toimii samalla tavalla kuin pahvinen litran jäätelöpakkaus: kun se on jäässä, paketti on siisti ja pysyy aisoissa. Jos paketti unohtuu vuorokaudeksi huoneenlämpöön pöydälle, sotku on melkoinen; sulanut jäätelö on levinnyt kaikkialle. Mikäli inflammaatiokohtaan ei aseteta kylmää, se levittäytyy eräänlaisena kehon itsepuolustusmekanismina alkuperäisen vamman ympärille ja aiheuttaa pitkäaikaisia oireita ja kovin hitaasti korjaatuvan vaivan (vrt. mikä tahansa ruhjevamma, vääntyminen tms). 


Tulehduskipulääkkeillä on inflammaation hoidossa toki paikkansa, mutta jos jokin syy, kuten raskaus, periaate tai vatsavaivat estävät niiden nauttimisen, ne eivät ole mielestäni välttämättömiä tämän vaivan hoidossa. 


Lepo taas, se on kaksipiippuinen juttu. Jos henkilö lepäilee (en ole koskaan aivan ymmärtänyt mitä lääkärit sillä tarkoittavat, vaikka olen haastatellut kymmeniä heistä, tarkoittaako se makuuasennossa makaamista tekemättä mitään muuta? Mitä se tarkoittaa lääkärislangissa? Mitä?) oletetaan vaikkapa sohvalla, jalat eivät tietenkään ole maassa eikä henkilö seiso koko painollaan jalkapohjansa päällä, jolloin jalkapohja taas vetäytyy kireyttään ilman lastaa ja ainakin teoriassa vaiva vain jatkuu, kun kyseisen jalan päälle noustaan. 

Sen sijaan paljon päkiöiden varassa tehtäviä lajeja, kuten juoksua, kamppailu-urheilua ja tanssia on mielestäni syytä malttaa välttää jonkin aikaa. 

Yhdistä venytys osaksi lihaskuntoharjoituksia

Symmetrisesti tehtävät lihaskunto- ja kehonhallintaharjoitukset ovat mielestäni enemmän kuin paikallaan, koska takaketju pitäisi saada asettumaan oikeaan pituuteensa. Selän, niskan, lantion ja polvenojennukset sopivat vallan mainiosti, ja tietenkin kipu määrittelee missä asennossa niitä tehdään. Symmetria on joka tapauksessa hyvin tärkeää, koska on ymmärrettävä, että jos plantaarifaskiitti on toisessa jalassa, se kertoo epäsymmetrisestä kehonkäytöstä, ja myös siitä, että seuraavaksi vaiva on tulossa toiseen jalkapohjaan, ellei tätä ennakoida-terveempi jalka joutuu väistämättä suuremman rasituksen alaiseksi jos toista räpylää varotaan arkielämässä.


Usein takaketjun kireydestä kärsivä henkilö ei saa irti yhtikäs mitään perinteisestä takaketjun venytyksestä, eli istutaan maassa jalat yhdessä ja suorina ja yritetään ottaa varpaista kiinni. Tämän sijaan suosittelenkin paljon helpompaa ja voimakkaampaa venytystä, vaikkapa seuraavalla tavalla:

Monipuolinen venytys yhdistettynä lihaskuntoliikkeeseen


Asetutaan selinmakuulle lattialle, ja lantion alle laitetaan jokin koroke, kuten putkirulla tai kaksinkerroin taitettu tyyny. Jalat ojennetaan kohti kattoa väkisin niin suoriksi kuin mahdollista, ja tuodaan kantapäät ja polven sisäpinnat tässä asennossa niin yhteen kuin mahdollista. Venytys viimeistellään tekemällä lonkan ulkokierto, eli käännetään jalkaterät ulospäin noin 45 asteen kulmaan., ja joustetaan tässä asennossa jalkoja rintaa kohden.

Liike pitää sisällään selän, pakaroiden ja jalkojen takasan, eli koko takaketjun venytyksen, suoran vatsalihaksen alaosan dynaamisen liikkeen eli rangan koukistuksen, lonkkien ulkokierron, poikittaisen vatsalihaksen jännityksen sekä lantionpohjalihasharjoituksen-olen itse niin uskomattoman laiska että olen useita vuosia miettinyt, kuinka mahdollisimman montaa asiaa voisi tehdä samanaikaisesti, tämä on yksi esimerkki.